Olemme kaikki ruotsalaisia?

Maailma on täynnä vähemmistöjä. Jos et kuulu kirkkoon, menet maistraatissa naimisiin. Jos olet allerginen kalalle, syöt lihaa. Jos olet absolutisti, juot kokista. Jos sinulla ei ole ajokorttia, kuljet bussilla. Jos olet homo, katselet miehiä. Jos olet varakas, lennät ykkösluokassa. Jos olet vasenkätinen, olet taiteellinen. Jos olet ruotsinkielinen, kaikkien muidenkin on oltava?

Jokin aika sitten tuli uutisissa juttu helsinkiläisestä tilitoimistosta, jossa ekonomien rekrytointi on haasteellista, koska kielitaitovaatimuksena on [eksoottinen] suomi-ruotsi-englanti -yhdistelmä. Miten voi olla mahdollista, että ekonomikoulutuksen saaneet eivät hallitse näitä peruskieliä? Onko niin, että laskentatoimen ihmiset ovat enemmän matikkapäitä, ettei ammattisanasto edes näin suppealla kielivalikoimalla ole jäänyt mieleen? Entä miten on vähemmän koulutettujen laita, sujuuko yksikään vieras kieli?

Suomenkieliset eivät ole laajasta opetuksesta huolimatta oppineet ruotsin kieltä. Huomattavasti huolestuneempi olisin kuitenkin siitä, että Suomessa harva vähän koulutettu ihminen puhuu sujuvasti englantia, kuten on monissa muissa maissa tilanne.

Yksi syy tähän varmasti on se, että vieraiden kielten opiskelu on hajautettu liian monelle kielelle. Tavoitteeksi tulisi asettaa se, että jokainen hallitsee sujuvasti edes yhden vieraan kielen, englannin. Englannin kielen taitovaatimus kun valuu jatkuvasti alemmas organisaatioissa ja se alkaa olla enemmän tai vähemmän oletuskieli kaikkialla maailmassa.

Suomenkieliselle ruotsi ei ole tärkein vieras kieli. Siksi on hullunkurista, että se on heille ainoa pakollinen vieras kieli. Vielä hullunpaa on se, että suomalaisten äidinkieli, suomi, on niin harvinainen kieli, ettei silläkään pärjää ulkomailla, edes Virossa. Siksi pitäisi panostaa ensisijaisesti englannin kieleen, jotta suomalaisilla olisi edes yksi kommunikointikieli Suomen rajojen ulkopuolella ja nykyisin myös sisäpuolella, kiitos globalisaation.

Pakollista ruotsin kielen opiskelua perustelllaan lähinnä historiallisilla syillä sekä sillä, että se on osa suomalaisten identiteettiä. Ruotsin kieli ei ole osa minunkaan identiteettiäni, vaikka minussa saattaa virrata enemmän ruotsalaista kuin suomalaista verta. Tietysti edelleen voidaan säilyttää ruotsin kieli vähemmistökielenä, muttei suomenruotsalaisen identiteetin ja kulttuurin säilyttäminen ole suomenkielisten tehtävä vaan ruotsinkielisten.

Samalla järjen juoksulla kaikkien pitäisi opiskella myös pitkää matematiikkaa ja pitkää fysiikkaa vain siksi, että Suomi on 'korkean teknologian maa'. Kaikilla ei riitä kapasiteettia ja tarvetta opiskella pitkää matikkaa ja fyssaa, mikä jostain syystä on ymmärretty oikein toisin kuin tämä kieliasia. Sehän on vain asenneongelma, kaiken voi oppia, jos on sinnikäs ja ahkera, eikö?

Paljon rationaalisempaa olisi täyttää virkamieskunnasta 5,5 prosenttia ruotsinkielisillä kuin yrittää opettaa jokaiselle palikalle kieltä, jota hän ei tarvitse. Yksityisellä puolella työvoiman jakautuminen tapahtuisi ikään kuin itsestään kysynnän ja tarjonnan mukaan. Mitä vikaa siinä on, jos ruotsinkieliset palvelevat ruotsinkielisiä? Tämähän on käytännössä jo tilanne monissa paikoissa silloin, kun ruotsia taitavaa suomenkielistä 'palvelijaa' ei löydy ja haetaan se ruotsinkielinen paikalle. Tällä tavalla palvelu varmasti toteutuisi myös ruotsiksi. Kuinkahan paljon virkamiehissäkin on sellaisia, jotka ovat nippa nappa läpäisseet kielikokeen, mutta käytännössä ruotsia ei osata.

Koska ruotsin kielen hallintaa vaaditaan virkoihin, suositaan käytännössä ruotsinkielisiä. Ruotsinkielisten on huomattavasti helpompi oppia suomen kieltä, koska he asuvat maassa, jossa 95 prosenttia puhuu sitä äidinkielenään. Toisinpäin tilanne on vaikea, koska ruotsinkieliset eivät halua puhua suomenkielisten kanssa ruotsia edes harjoitusmielessä, saati sitten, että olisi erityisiä kaksikielisiä kouluja, joissa oppiminen tapahtuisi luonnollisessa kielikylpytilanteessa.

Kiintiöistä on puhuttu paljon enemmän sukupuolinäkökulmasta kuin kielinäkökulmasta, jossa se olisi huomattavasti perustellumpaa. Ruotsinkieliset saisivat samassa suhteessa palvelua, työpaikkoja ja opiskelupaikkoja omalla äidinkielellään kuin on ruotsinkielisen väestön määrä kyseisellä paikkakunnalla tai vaihtoehtoisesti valtakunnallisesti. Kiintiöissä suosittaisiin ruotsinkielisiä todellisen tarpeen mukaan toisin kuin nyt, jolloin palvelua on saatavilla ruotsiksi joko liian vähän tai liikaa suhteessa ruotsinkieliseen väestöön.

Suomenruotsalaisilla olisi kuin valtio valtiossa. Voidaan alkaa kutsua sitä vaikka Ankkalammikoksi.