Enkelit ja ateistit - räjähtääkö yhteinen kosmos?

What do you see? The Matrix is everywhere. It is all around us. You can feel it when you go to work, when you go to church, when you pay your taxes. It is the world that has been pulled over your eyes to blind you from the truth. (The Matrix, 1999)

Antiikin Kreikassa Prometheus oli kreikkalaisten jumala, joka loi ihmisen. Nykyisin ateistit käyvät hänen mukaansa nimetyn leirin, rippikoulun sijaan. Antiikin Kreikassa ateisti oli loukkaava ilmaus. Kreikkalaiset ajattelivat, että vain pysyvä on todellista; ihmisiä syntyi ja kuoli, mutta ihmisen muoto pysyi samana, joten ihminen oli todellinen. Aristotelen mukaan puhdas muoto on jumalallinen henki. Niin kauan kuin asia tai esine muuttuu tai liikkuu, se ei ole täydellinen. Rauha ja muuttumattomuus osoittavat äärimmäistä täydellisyyttä, jolloin Jumala lepää.

Skolastikot rakensivat Aristotelen logiikasta keskiaikaista maailmankuvaa löydettyään hänen kirjoituksensa arabialaisten kautta. Keskiaikana maailmankuva rakentui vielä toisella tavalla kuin nykyaikana. Silloin kanssakäymistä oli paitsi ihmisten kesken, yhteisöön kuuluivat myös enkelit, demonit, eläimet, henget, kummitukset, kasvit, pyhimykset, marttyyrit, piru ja Jumala. Maailma oli täynnä henkiä ja taikuutta. Ihmisten lisäksi oli olemassa liuta muita hahmoja, joihin ihmiset olivat jatkuvasti yhteydessä. Erityiset spesialistit olivat oppineet viestimään näiden hahmojen kanssa, koska jos heitä puhutteli väärin, he reagoivat raivonpuuskilla tai kostolla. Joskus heidän kanssaan joutui sopimaan myös sopimuksia, tai vaihtoehtoisesti apua oli pyydettävä suojelusenkeleiltä ja pyhimyksiltä.

Henkien eläintarhan tärkein hahmo oli piru. Hänen uransa alkoi, kun Etelä-Ranskaan syntyi erilaisia lahkoja, joita kirkko piti vaarallisena. Lahkon nimeltään kataarit (kerettiläiset) mukaan maailma oli jakautunut valon ja pimeyden valtakuntaan ja maailmaa hallitsi piru. Taistellakseen lahkoja vastaan, katolinen kirkko perusti erityisen tutkintaviraston (inkvisitio) ja rikokseksi määriteltiin vehkeily pirun kanssa. Kirkko loi teorian pirun ominaisuuksista, viettelytavoista ja apureista. Oltiin luotu dogmi, joka keskittyi Kristuksen sijaan piruun ja noitiin.

Maailmankaikkeuden keskipisteenä oli maa, jota kierisivät aurinko, kuu ja planeetat, jotka olivat kristallimaljoissa, jotka muuttuivat sitä kirkkaammiksi mitä kauempana ne olivat maasta. Kuun alapuolella sijaitsi Vaihtuvuuden valtakunta eli maallinen maailma ja yläpuolella rauha ja harmonia. Kristallimaljojen pyöriessä niistä kuului musiikkia, sfäärien harmoniaa, jota ihmiskorva ei kuule.

Sfäärien yläpuolella ja niitä verhoten elää ikuisen rauhan ympäröimä Jumala. Kuun alapuolisessa maallisessa maailmassa puolestaan vallitsi rauhattomuus mutta hierarkkinen järjestys. Alimmalla tasolla olivat mineraalit, seuraavalla elämä sisältäen kasvit ja eläimet. Elämän yläpuolella asustivat enkelien henkiolennot rationaalisuuden valtakunnassa. Ihmisen kristallinen sielu jakautui vegetatiiviseen, animaaliseen ja rationaaliseen sieluun. Ihminen oli sekä eläin että enkeli, sekä materiaalia että henkeä. Ihmisen kuollessa hänen osansa erotetettiin maalliseen ja rationaaliseen sieluun, joka kohosi kristallisfääreihin.

Maailman keskipisteessä seissyt ihminen muodosti itsessään pienen kosmoksen, jota rationaalisuuden aurinko valaisi. Maailma oli saanut alkunsa Jumalasta noin 6000 vuotta aikaisemmin ja se rapautuisi oikopäätä, ellei Jumala pitäisi siitä huolta. Maailmaa ei siten pitänyt kasassa syiden ja seurausten suhde vaan Jumalan käsi. Jumala tosin saattoi puuttua tapahtumien kulkuun koska tahansa, eikä hän ollut unohtunut menneisyytteen kuten nykyisin. Jumala asui rinnakkaistodellisuudessa, kosmoksen ullakolla, josta valvoi kaikkea. Jumala jos kuka oli olemassa. Hän myös osallistui säännöllisesti häntä varten järjestettyjen tilaisuuksien kuten sakramenttien toimittamiseen.

Joitakin satoja vuosia myöhempien valistusfilosofien mukaan Jumala loi maailman, muttei enää hallitse sitä. Vieläkin oltiin siis osin uskonnossa, eikä täysin ateismissa asti ja ns. vapaa-ajattelijat olivat lähinnä vain kääntäneet selkänsä Jumalalle. Ehkä nykyisen kaltainen ateismi syntyi todella vasta sosialismin mukana: Uskonto on oopiumia kansalle. Ateismin alkulähteillä oli jumalia enemmän kuin buddhalaisuudessa tai kungfutselaisuudessa, joista jumalat puuttuvat kokonaan. Kuitenkin niitä pidetään jumalien puuttumisesta huolimatta uskontoina.

Ateisteja onkin ainakin kahdenlaisia, ensinnäkin niitä, jotka eivät usko mihinkään yliluonnolliseen. Sitten on niitä, jotka eivät usko Jumalan hallitsemaan henkimaailmaan vaan sellaiseen, jossa on kaikenlaisia pikkutekijöitä häiritsemässä unia ja antamassa etiäisiä ja enneunia. Osa ateisteista siis kieltää vain Jumalan ja hänen auktoriteettinsa ihmisen elämässä, muttei sinänsä henkimaailman tai yliluonnollisen olemassaoloa.

Mahtuvatko enkelit ja ateistit siten samaan maailmankuvaan vai räjähtääkö kosmos yhtälön mahdottomuuteen? Kysehän on lopulta vain siitä, millaisen todellisuuden tahdot nähdä. http://www.youtube.com/watch?v=HmcWKlq4Zr4&feature=response_watch

Lähde: Sivistyksen käsikirja, Dietrich Schwanitz