Rukan lumet ja demokratian painajainen

Historian opettajani oli viisas, hän ei päästänyt yhdestäkään historian kurssista läpi, jos ei osannut määritellä, mitä on parlamentarismi: Valtiovalta on kansalla, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta ja hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta, ei päinvastoin.

Demokratia eli kansanvalta toimii parlamentarismin kautta. Valta on siis eduskunnalla, ei etujärjestöillä, ei puolueilla, ei ay-liikkeellä, ei työryhmillä, eikä viime kädessä edes hallituksella, jos se ei nauti eduskunnan luottamusta (vrt. Anneli Jäätteenmäen ero). Siis määritelmän mukaan. Jos joku näistä tahoista käyttää valtaa yli eduskunnan se on ulkoparlamentaarista vallankäyttöä ja siten epädemokraattista.

Viime keväänä syntyi kohu, kun eduskunnan luottamusta nauttineen, pääministeri Matti Vanhasen Rukan matkan seurauksena hallitus päätti korottaa eläkeikää 63:sta 65 vuoteen asteittain vuodesta 2011 alkaen. SAK uhkasi hallitusta välirikolla, koska "hiihtolenkillä ei päätetä vakavia asioita". Jutta Urpilainen puolestaan vaati "demokratiaa" ja sanoi että "SDP irtisanoutuu nyt ja jatkossa sopimusyhteiskunnan romuttamisesta". Tilanne laukesi vasta, kun hallitus perui eläkeiän korotuksen ja jätti asian ratkaistavaksi työryhmälle. Nythän eri etujärjestöistä ja ministeriöiden virkamiehistä koostuva työryhmä on ajautunut umpikujaan, koska sopiminen, ei äänestäminen, on suomalaisen päätöksenteon kulmakivi.

Suomi ei ole oikein koskaan saanut rauhassa kehittyä demokratiaksi. Demokratiakehitystä on aina häirinnyt joko ulkoinen uhka tai sisäiset hajottavat voimat.

Ensin vapaussodassa torjuttiin punaisten ja bolsevikkien vallankumous sekä turvattiin Suomen nuori itsenäisyys. Sitten 20-30-luvuilla etsittiin sisäistä yhtenäisyyttä. Mannerheimkin piti monta kymmentä puhetta maan sisäisen yhtenäisyyden puolesta, mutta siitä huolimatta kommunismi nosti jälleen päätään ja vastavoimaksi syntyi Lapuan liike. Kansan yhdisti vasta sota, jossa Suomi taisteli henkensä edestä. Sotaa seurasi kylmä sota, jolloin Suomi suomettuneena salli vain Neuvostoliittoa miellyttävän politiikan. Neuvostoliiton romahdettua tuli lama, josta selviytymiseen meni koko 90-luku, ja jotkuthan eivät ole selviytyneet siitä vieläkään.

2000-luvulla Suomella olisi vihdoin ollut rauha keskittyä demokratian rakentamiseen, mutta emme ymmärtäneet mitä demokratia on. Kun valta ei ole kansalla, se ei ole kenelläkään ja samanaikaisesti se on tahoilla, joilla sen ei kuuluisi olla. Kun demokratia ei toimi, ei pystytä tekemään hyviä poliittisia päätöksiä vaan huonoja kompromisseja. Kun päätökset ovat vain huonoja kompromisseja ja kansan enemmistön tahdon vastaisia, on kansalaisille se ja sama, millaisia poliitikkoja se valitsee. Kun poliitikoilla ei ole väliä, saadaan huonoja päättäjiä.Toimivassa demokratiassa huippupoliitikot edustavat kansan parhaimmistoa ja päätökset kansan enemmistön tahtoa.

Eduskunnan valta on muodollista. Jos on katsonut vaikka Liikumavara-nimisen dokumenttielokuvan tietää, että eduskuntamme on kumileimasin. 'Isot pojat päätti nyt näin..' oli kansanedustajan esittämä loppurepliikki. Kansanedustajan, jonka piti olla ylin valtiovallan käyttäjä, ei "isojen poikien".

Enemmistödemokratian sijaan on muodostunut sopimusyhteiskunta. Demokratian ajatus on siinä, että enemmistö tietää, mikä on paras ratkaisu.Vähemmistöön jäävien mielipiteitä ei oteta huomioon, koska se ei ole enää kansanvaltaa vaan harvainvaltaa ja vesittää enemmistön tahdon. Vuosikymmenten kuluessa on muodostunut kulttuuri, jossa kansan yhtenäisyyden nimissä ei uskalleta olla eri mieltä vaan kaikesta haetaan enemmistöpäätöksen sijaan huonoa kompromissia. Tämä on johtanut siihen, ettei puolueita enää erota toisistaan, koska ne ovat valmiita myymään ideologiansa keskinäisissä lehmänkaupoissaan.

Suomessa ei ole oikeistoa, ei maalaisia, ei kaupunkilaisia, ei vihreitä, ei työläisiä, ei porvareita. Ei ole keskenään kilpailevia puolueita ja ideologioita. Ei ole vaihtoehtoa harjoitetulle politiikalle. Hallitukset vaihtuvat, mutta politiikka jää. On vain suurimpina kabinettivallan hyötyjinä etujärjestöt, työryhmät, vasemmisto ja RKP sekä protestina syntynyt Perussuomalaiset. On vain demokratian painajainen, jossa myydään ideologia ja ostetaan pyhä lehmä - edullisesti.